Luopumista

Minä olen ihan hirmuisen huono luopumaan. Mistään tai kenestäkään. Siksi mennyt kuukausi oli vaikea. Alkushokki lamautti vähäksi aikaa (myös blogin) mutta mikä on parempaa terapiaa kuin käsityöt. Niinpä olenkin päässyt jopa melkein maaniseen vauhtiin niissä, tosin neulonnassa purkamista taitaa tulla enenmän kuin valmista materiaalia. Nyt pääasia on kuitenkin tekemisen ilo... kai sen pitäisi aina sitä olla mutta välillä tunnustaudun kyllä aika suorituskeskeiseksi.

Mutta iloisempiin asioihin. Naapuriin syntyi veljessarjan jatkoksi pieni tyttö ja väritoivomukset olivat sen mukaiset. Tämän vaaleanpunaisempia kankaita ei meiltä löytynyt :)

Malli: Liivimekko, Ottobre 4/08

Koko: 68 cm

Kankaat ovat kierrätyskankaita omista kätköistä, pellavaa ja puuvillaa. Napit löytyivät nappilaatikosta. Toivottavasti on mieleinen.

Kangaslaatikon pohjalta löytyi myös vuosia sitten saamani kirjailtu tyynyliina. Sen on aikoinaan tehnyt isosisko pikkuveljelleen. Tarkkaa valmistumisvuotta ei muistanut kukaan mutta veikkaus oli 1950 -luku. Kuinka moni tänään valmistettu tyynyliina on vielä 50 vuoden päästä aivan kuin uusi? No tämä vanhus pääsi pienen kaimansa pään alle ristiäispäivänä. Poika sai pappansa nimen.