Onnea on...

... oma omenapuu

Lupaus keväästä

Tänään on pyryttänyt pihaan 20 cm uutta lunta mutta katsokaa mitä löysin kellarista.

Sairastuvalta päivää

Taisteluväsymystä on havaittavissa eikä kumpikaan tempauksista ole vielä edes alkanut.
Minut on melkein lannistanut oheinen lanka, hajonnut bambupyörö sekä 2 flunssaista lasta. Mutta sitä sattuu. Enkä voi sanoa etten mitään aikaiseksi ole saanut, olen toki. Oheisesta langasta aloitin kuopukselle syysbaskerin. Sain valmiiksi ja hieno tuli. Ei vaan istunut kummankaan päähän. Purkuun meni. Aloitin sitten korvaläppäpipon, sain valmiiksi ja ihan kiva siitäkin tuli. Sovitettiin, ei sopinut kummallekkaan ja purkuun meni sekin. Sanomattakin lienee selvä että purkaminen ottaa kovasti luonnon päälle. Kolmas myssyn alku puikoilla ja nyt työ seisoo kun en ole vakuuttunut lopputuloksesta. Ja vähän lisähaastetta tähän tilanteeseen luo se että minun ja käsityön välissä on koko ajan jompi kumpi tytöistä (kts. kuva yläpuolella), yleensä molemmat. Huoh.

Jotain piti kuitenkin saada käyttöön asti. Siispä saumuri avuksi.

Jumppahousut esikoiselle

Koko: 104 cm
Kaava: jostain tämän vuoden SKsta, pyjamanhousut

- Kato äiti, näillä ihan lentää!

Ja kyllä, näette oikein... meillä on HIEMAN sekaista kun neljättä päivää ovat kipeät lapset sisällä. Jepu jee.

Loppuun vielä kuva minun pelargonioistani. Ovat vasta nyt innostuneet kukkimaan kunnolla, juuri kun ajattelin niitä talviteloille alkaa laittamaan. No, olkoot siellä koivun kaverina vielä hetken... kohta se syksy on täällä ihan tosissaan.

Marjaisaa

Meillä on jo kaikki marjat kypsiä. Kukakohan niitä ehtisi poimimaan pensaista - rastaiden lisäksi...



No, ainakin yksi maijallinen mehua keitetty :)

Koolausta

Ei siis ihan mennyt putkeen ensimmäinen värjäyskokeiluni. Yllä oleva kuva itse asiassa vielä imartelee ensimmäisen värjäyserän värejä, oikeasti vyydistä tuli laikukkaan haalea. Itse värjäyshän ei kovin vaikeaa ollutkaan mutta värin saaminen tasaiseksi tuntui osoittautuvan ylivoimaiseksi minulle. Ehkä lanka ei ollut tarpeeksi märkää (vaikka liottelin sitä kyllä 5 min) tai laitoin sen huolimattomasti kattilaan. Voi myös olla että väriä oli liian vähän, käytin yhden pussin värijauhetta per 75 g valkoista Novita Nallea.

Niin tai näin, värjäsin vyyhdin seuraavana päivänä uudestaan ja väristä tuli tummempi ja vähän tasaisempi... itse asiassa älyttömän hienon värinen, vai mitäs sanotte?

Toivottavasti väri pysyy pesussakin.

Pakko kuitenkin vielä tähän kertoa (vai kehtaisiko :)) että taas 'sisäinen blondini' nosti päätään kun tuota vyyhteä taivuttelin värjäystä varten. Tarkoituksena oli saada kaksi pitkää väripätkää mutta kun purin vyydin kerimistä varten huomasin että niitä pätkiä olikin 4. Olin siis taitellut sen vyydin väärin :). Yhden väripätkän pituudeksi tuli siis n. 2,8 m. No, eiköhän tuollakin jotain raitaa luulisi saavan.


Sitten vielä vähän puutarha-asiaa.
Meillä punaherukat alkavat jo punertamaan. Siis haloo, kesäkuussa? Melko aikaista minun mielestäni.


Muutenkin tämä kevät on ollut melko merkillinen puutarhassa. Esimerkiksi pihan luumupuut eivät ehtineet kukkimaan tänä vuonna ollenkaan koska niiden lämpimien kelien jälkeen tulikin sitten vielä kylmää joka vei kukat. Halla puri myös paria omenapuuta niin ettei omenan omenaa näy tulevaksi niihin. Saas nähdä syövätkö pihlajanmarjakoit lopuistakin alut pois.

Puutarhaunelmia

No, alunperin tästä piti tulla käsityö- JA puutarha-blogi... tosin painotus on ollut tähän asti 100% ensin mainitussa kiinnostuksen kohteessa. Nyt pitää korjata tilannetta :)

Meidän eilisen hääpäivän kunniaksi alkoi iso ruusupensas kukkia pihassa. Tämä oli ainoa ruusu jota ei leikattu alas tänä keväänä. Luulin tätä juhannusrusuksi mutta googlen avustuksella olen nimennyt nyt tämän Rosa pimpinellifolia- ryhmään kuuluvaksi Suviruusuksi. Läheistä sukua se on kyllä juhannusruusulle, kuuluu ns. vanhoihin puutarharuusuihin. Kuva ei anna oikeutta tälle 2,5 m korkealle ihanuudelle!

Tässä lähikuva ruusuista


Vielä loppuun kuva jo kukintaansa lopettelevasta pihasireenistämme. Voi elämä kun se on tuoksunut hyvälle. Ja kivan näköistä kun siihen on aikoinaan istutettu molempia värejä vierekkäin, nyt ne muodostavat ison kaksivärisen sireenipuun. Ihania nämä 50-luvulla perustetut puutarhat!

Omenapuut kukassa

Aina niin kauniita, aina niin ihania nuo omenapuiden kukat. Valitettavasti nämä sateet (tuokin kuva käyty tänään nappaamassa kaatosateessa) tiputtavat nuo herkät kukat nopeasti pois. Tänään olenkin löytänyt monta kertaa itseni huokailemasta sohvalta ja tuijottamasta ikkunasta omenapuita. On ne kauniita...

Käsityörintamalla on napsahtanut jonkun sortin blondin aivot (mitenkään morkkaamatta vaaleahiuksisia) päälle, yhtä työtä olen nyt purkamassa jo kolmatta kertaa... ja kyse on aivan perusperus neulontatyöstä. Nyt ei siis blondi tajua. Ehkä mä kerran vielä kokeilen.

Saksanmaalta posti toi paketillisen lankaa, oi sitä onnen päivää. Tosin suurin osa oli kimppayllytystilauksen muille uhreille mutta minä adoptoin siitä paketista nämä

Sukkalankoja tuli kolmenlaisia (kerät keskellä), pari kerää Austermanin bambulankaa ja ihan randomilla tilattu oranssi englantilainen tweed... oi, se on kauniin väristä. Mitäköhän 150 grammalla (~ 360 m, puikkosuositus 5) sitä pystyy tekemään? EHDOTUKSIA OTETAAN VASTAAN :)